Mikä ihmeen hypnosynnytys?

Moni raskaana oleva on jo törmännyt sanaan hypnosynnytys, jos ei muuten niin ehkä Ilta-Sanomien lööpeissä Iso-Britannian kuninkaallisten vannoessa sen nimeen. Joillekin synnytyspelosta kärsiville hypnosynnytystä on kenties suositeltu pelkopolilla. Mutta mitä tuo omituiselta kuulostava synnytysmenetelmä sitten pitää sisällään?

Hypnoosista useimmille tulee kenties mieleen lavahypnoosi, tilanne jossa pahaa aavistamaton henkilö on poimittu yleisön joukosta lavalle ja laitetaan kotkottamaan kuin kana. Tätä mielikuvaa on melko vaikea yhdistää ajatukseen synnyttämisestä hypnoosissa. Tarkoittaako hypnosynnytys kenties jonkinlaista hypnotisoituna synnyttämistä ja toisten vallassa olemista?

Mietittäessä hypnoosia on ihan ensimmäiseksi tehtävä selväksi, mitä hypnoosi ei ole. Hypnotisoitu henkilö ei ole täysin tiedostamattomassa tilassa tai toisten armoilla. Esimerkiksi äskeinen skenaario, jossa henkilö hypnotisoidaan lavalla käyttäytymään hassusti, pitää sisällään tuon henkilön vapaan tahdon. Hän on halunnut mennä lavalle, on nostanut innokkaana kätensä pystyyn hypnotisoijan kysyessä, kuka olisi vapaaehtoinen. Hypnoosissa ihmistä ei voi ”aivopestä” tekemään mitään, mikä olisi hänen moraalinsa vastaista. Jos näin olisi, olisivat kaikki hypnotisoijat jo miljonäärejä.

Hypnoosi on pikemminkin rentoutunut, miellyttävä tila, jossa aivojen arkitietoisuus on väistynyt ja meillä on suorempi yhteys alitajuntaan. Alitajunta ohjaa käyttäytymistämme suurimman osan aikaa. Tietoinen ajattelu täyttää ajatuksemme päivisin, ja tästä jatkuvasta ajatusvirrasta voidaan saada taukoja harjoittamalla esim. mindfulnessia tai meditointia. Ihmiset lipuvat hypnoottiseen tilaan lukemattomia kertoja päivän aikana, esim. ajaessaan autoa voikin yhtäkkiä huomata olevansa jo perillä muistamatta oikein, miten sinne on päätynyt. Jotain tehtävää suorittaessa voi vaipua ns. flow-tilaan, olla läsnä tässä hetkessä ajatusten häiritsemättä. Hypnoosin voi saada aikaan jokin toinen henkilö eli hypnotisoija, tai sitten tilan voi opetella saavuttamaan itse ns. itsesuggestiolla.

Alitajuntaamme on kerääntynyt kaikenlaisia pelkoja ja uskomuksia, myös synnytykseen liittyen. Meille hoetaan, ettei synnytykseen voi tai kannata valmistautua, että se menee sitten miten menee, että kyllä sairaalassa sitten neuvotaan mitä pitää tehdä, että synnyttäminen on kivuliasta, että jokainen synnyttäjä haluaa kipulääkitystä, ja niin edelleen. Olemme kuulleet kauhutarinoita sukulaisilta, ystäviltä ja työkavereilta heidän vaikeista synnytyksistään, nähneet dramatisoituja synnytysskenaarioita televisiossa ja elokuvissa. Jos niissä näytettäisiin tavallista synnytystä, se olisikin aika tylsää, koska mitään ei välttämättä tuntuisi tapahtuvan pitkään aikaan. Kaikki nämä uskomukset muodostavat omat odotuksemme, kun lähdemme itse synnyttämään. Odotuksemme puolestaan muokkaavat käyttäytymistämme ja tekojamme.

Hypnosynnytysvalmennuksessa keskitytään näiden negatiivisten uskomusten purkamiseen ja korvataan ne uusilla, positiivisilla uskomuksilla ja odotuksilla. Se ei tarkoita, etteikö hypnosynnyttäjällekin voisi tulla eteen erityistilanteita tai lääketieteellisiä ongelmia, mutta kun on alun perin ohjelmoinut ajatuksensa positiivisiksi ja luottavaisiksi ja on saanut tarpeeksi tietoa synnytyksen fysiologiasta ja kulusta, pystyy poikkeustilanteissakin helpommin pysymään rauhallisena ja rentona sekä luottavaisena. Tällöin on epätodennäköisempää, että kokisi tällaiset erikoistilanteet traumaattisina.

Hypnosynnytysvalmennuksessa harjoitellaan itsehypnoosia tai rentoutustekniikoita, joiden avulla pääsee yhä syvempään rentoutumisen tilaan. Rentoutumista aletaan harjoitella hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, jotta rentoutumistekniikat iskostuvat selkärankaan ja niistä tulee rutiinia. Tällöin ne aktivoituvat synnytyksen alkaessa helpommin, ja synnyttäjä pysyy synnytyksen ajan omassa luonnollisessa synnytyskuplassaan. Synnytyskupla on luonnollinen seuraus synnytyshormonien toiminnasta. Synnytyskuplassa vaistot ottavat vallan ja naisen keho kertoo, miten kannattaa toimia. Mikä asento on paras, miten kannattaa liikkua, millaista ääntä kannattaa pitää, ja niin edelleen. Synnyttäjä voi ikään kuin heittäytyä vaistojensa vietäväksi ja antautua synnyttämään oman kehonsa ohjauksessa.

Rentoutuminen on synnytyksessä ensiarvoisen tärkeää, koska synnytyshormoneita erittyy parhaiten kehon ollessa rento. Synnytyksessä tärkeimmät hormonit ovat oksitosiini ja endorfiinit. Endorfiinit ovat kehon omia kipulääkkeitä, jotka ovat 200 kertaa tehokkaampia kuin morfiini. Oksitosiinia sanotaan rakkaushormoniksi. Se on vastuussa synnytyksen etenemisestä ja supistusten tuottamisesta. Se antaa äidille myös ihanan rakkauden tunteen omaa vauvaansa kohtaan ja luo siteen äidin ja vauvan välille. Oksitosiinia tarvitaan myös istukan irtoamiseen ja imetyksen käynnistymiseen. On tärkeää tietää, että mikäli verenkierrossa on stressihormoni katekolamiinia, se häiritsee oksitosiinin ja endorfiinien eritystä. Tällöin synnytys siis saattaa pysähtyä, ja saatetaan tarvita synnytystä vauhdittavia toimenpiteitä. Jos äiti kuitenkin pystyy koko ajan pitämään itsensä rentoutuneessa, luottavaisessa mielentilassa, hänen verenkierrossaan virtaavat synnytyshormonit pitävät synnytyksen hyvässä vauhdissa, ja se etenee luonnostaan.

Kumppanin rooli muodostuu hypnosynnytyksessä myös erittäin tärkeäksi. Kumppani ei vain seiso tumput suorina synnytyssalissa, vaan hän saa rutkasti keinoja olla äidin apuna ja tukena. Hänestä tulee synnyttäjän synnytysrauhan puolustaja ja henkinen ja fyysinen tuki. Kumppanit yleensä kokevatkin oman roolinsa synnytyksessä aktiivisemmaksi ja positiivisemmaksi käytyään hypnosynnytysvalmennuksen.

Hypnosynnytys ei ole tarkoitettu vain luonnonmukaisesta, täysin lääkkeettömästä synnytyksestä haaveileville, vaan se sopii ihan jokaiselle. Käytännössä hypnosynnytysvalmennus antaa kuitenkin eväät synnyttää siten, että synnytykseen tarvitsee puuttua mahdollisimman vähän ja lääkkeitä tarvitaan joko vähän tai ei ollenkaan. Rentoutuminen lyhentää synnytyksen kestoa ja vähentää repeämien riskiä. Erityiset hengitystekniikat vievät riittävästi happea sekä kohtulihakselle että vauvalle, jolloin kohtu ei ala supistella kivuliaasti eikä vauvalle tule helposti sydänäänten laskuja. Synnytystapahtumasta tulee miellyttävämpi, lempeämpi ja pehmeämpi sekä äidille että vauvalle. Vaikka synnytys päättyisikin lääketieteellisistä syistä esimerkiksi keisarinleikkaukseen, ovat hypnosynnyttäjät säännönmukaisesti kokeneet synnytyksensä silti erittäin positiivisina.

Suomessa toimii tällä hetkellä jo iso liuta hypnosynnytysvalmentajia eri paikkakunnilla, ja lisää ollaan kouluttamassa syyskuussa 2019. Ajantasaiset tiedot valmentajista ja kursseista löytyvät nettisivuiltamme: www.hypnosynnytys.fi sekä HypnoSynnytys-Facebook-sivultamme.

Anna Multanen, Suomen hypnosynnytys ry:n puheenjohtaja

Hypnosynnytyskokemus toisen lapsen synnytyksestä:

Yllätyssuuri 4,5-kiloinen kuopuksemme syntyi Sateenkaarirentoutus-äänitteen soidessa. Hän syntyi kauniisti, rauhallisesti ja ilman tarvetta lääkkeelliselle kivunlievitykselle. Minä en myöskään tarvinnut synnytyksen jälkeen yhtään tikkiä. Ennen synnytystä ajattelin, että jos jossain vaiheessa koen tarvitsevani lääkkeitä kipuun, minä pyydän niitä, mutta sitä hetkeä ei synnytyksessä lopulta koskaan tullut, sillä rento, omalla painollaan edennyt synnytykseni ei olut tuskallinen. Synnytystuntemukseni olivat voimakkaita ja minun oli keskityttävä herpaantumatta pysyäkseni niiden aikana rentoutuneena, mutta ne olivat kuin turvallisia aaltoja, joiden varaan saatoin heittäytyä kellumaan ja joiden saatoin luottaa vievän minua eteenpäin.

Hypnosynnytykseni oli upea, voimaannuttava ja rakkaudentäyteinen kokemus. Synnytin samassa sairaalassa kuin ensimmäisellä kertaa, mutta toinen synnytykseni oli aivan toisesta maailmasta kuin ensimmäinen. Toisella kertaa sain olla äiti, aktiivinen toimija, synnytyksen keskushenkilö, ikiaikaisen vahva nainen. Toisella kertaa puolisollani oli selkeä rooli synnytyskumppaninani, ja kokemus oli todella positiivinen myös hänelle.

Minä olen ylpeä siitä, mihin kehoni pystyi. Erityisen ylpeä olen kuitenkin siitä, mihin mieleni pystyi. Kykenin synnyttämään omalla tavallani, vaikka synnytin samassa sairaalassa, jossa koin traumaattisen ensisynnytykseni. Ensimmäisellä kerralla olin synnytyksen jäljiltä kuin rekan yliajama pikkulintu, mutta toisella kerralla olin täynnä voimaa, onnea, rakkautta, iloa ja varmuutta. Vaikka usein kuulee sanottavan muuta, synnytykseen voi ja ehdottomasti myös kannattaa valmistautua. Hypnosynnytysvalmennuksesta oli minulle enemmän hyötyä kuin etukäteen osasin edes aavistaa.

- Tarja