Doula
Anna Perälä
Asiakkaiden kokemuksia
Doulapalaute Annalle
Päätin kysyä doulaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa raskauttani. Olin kuullut, että kätilö saattaa vaihtua synnytyksen aikana ja muutenkin ymmärsin, että synnytys voi muodostua myös isälle/tukihenkilölle raskaaksi. Näin ollen doulan pyytäminen mukaan tuntui luontevalta.
Anna valikoitui doulakseni, koska tunnemme entuudestaan. Anna on auttanut minua jo raskausaikana ravitsemusasioissa, mihin hänellä on koulutuksensa ja kiinnostuksiensa puolesta paljon asiantuntemusta. Lisäksi sain tukea ennakoivien supistusten kanssa, joita minulla oli yli puolet raskausajastani. Varsinaiseen synnytykseen liittyviä asioita aloimme käydä Annan kanssa läpi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Tietyllä tapaa laadimme minun kannaltani ”ihanteellisen synnytyksen käsikirjoituksen”. Siihen liittyi olennaisena se, että saisin synnytysrauhan ja turhilta lääketieteellisiltä häiriötekijöiltä vältyttäisiin. Kävimme myös puolisoni kanssa ylimääräisessä synnytysvalmennuksessa, jossa opiskeltiin kehon rentouttamista itsesuggestiolla. Anna on käynyt saman kurssin, joten hänen kanssaan oli helppo yhdessä hyödyntää kyseisiä tekniikoita.
Varsinainen synnytys oli hidas, mutta rauhallinen. Koin sen hyvin voimaannuttavaksi ja kipua koin erittäin vähän lähinnä ponnistusvaiheessa. Anna oli koko synnytyksen ajan mukana ja pyrki auttamaan sekä konkreettisesti että mentaalisesti siihen, että kaikki menisi hyvin. Tunsin, että teimme homman yhdessä. Minulla ei ole entuudestaan paljon kokemuksia siitä, että voin luottaa toisiin vaikeassa tilanteessa. Siksikin kokemus oli todella hieno. Synnytyksen jälkeen Anna on vielä auttanut ravitsemus ym. asioissa.
Suosittelen doulan ottamista jokaiselle, joka haluaa synnytyksestään positiivisemman kokemuksen. Tällaisina aikoina tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan. Yksin pärjääminen on ihan ihailtavaa, jos se toimii itselle. Kuitenkin asioiden jakaminen ja yhteistoiminta on minusta ihmiselle luontaista. Yhteinen kokemus kantaa pitkälle. Doulan lisäksi kannattaa hyvissä ajoin raskausaikana miettiä sitä, ketkä omassa lähipiirissä voivat auttaa lapsen kanssa. Pieni lapsi vaatii paljon ja kaikki apu on tarpeen.
Sisko
Homeopatiakurssista
Doulapalaute
Osallistuin Annan Homeopatia raskauden ja synnytyksen aikana -kurssille jo ennen kuin tiesin odottavani kaksosia. Kurssilta sain hyvät tiedot homeopatiasta ja sen käytöstä erilaisissa tilanteissa. Ilman kurssin tietoja ja Annan tukea en olisi pärjännyt vaikeaakin riskiraskautta ja synnytystä niin hyvin ja ilman särky- yms. lääkkeitä.
Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille raskaana oleville tai raskautta suunnitteleville!
Saara
Olen erittäin tyytyväinen doulaamiskokemukseen ja synnytys meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Kiitos! SUOSITTELEN!
Outi Kaski-Laakso
Doulapalaute isältä
Millä eri tavoin doula auttoi teitä valmistautumaan synnytykseen?
Doula auttoi meitä valmistautumaan synnytykseen antamalla meille todella paljon neuvoja ja ajateltavaa liittyen synnytykseen, kivunlievitykseen, synnytyksen kulkuun, sairaalan käytäntöihin ja imetykseen, jne. Pystyin osallistumaan synnytykseen valmistautumiseen ja varsinaiseen synnytykseen enemmän doulan ansiosta.
Millaista hyötyä koit doulasta olleen juuri sinulle?
Yllä olevien doulan hyötyjen lisäksi pystyin synnytyksessä keskittymään paremmin puolisoni auttamiseen, koska doula huolehti synnytystoivelistan toteutumisesta ym. käytännön jutuista.
Auttoivatko doulan läsnäolo ja tuki sinua saavuttamaan juuri sellaisen synnytyskokemuksen kuin jota olit suunnitellut?
Suunnitelmamme toteutuivat hyvin (mm. lääkkeettömyys, sairaalan menon ajoitus, synnytystoivelista, yms.), eikä ilman doulaa olisi edes tullut mieleen tehdä kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa.
Osaatko kuvitella, millä tavalla synnytyskokemuksesi olisi mahdollisesti eronnut nykyisestä, jos doulaa ei olisi ollut mukana?
Olisimme varmaan menneet sairaalaan noin 10 h aikaisemmin ja olisi ollut stressaavaa keskustella sairaalahenkilökunnan kanssa. Emme olisi tienneet ei-lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista (vesi, ääni, rentoutuminen, yms.) Olisi varmaan tehty enemmän kaikenlaisia toimenpiteitä.
Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii, kannattaako doula palkata synnytykseen tueksi?
Ehdottomasti kannattaa. Ennen kaikkea kannattaa pohtia synnytystä ja siihen liittyviä asioita mahdollisimman paljon. Asioista tietäminen vähentää pelkoa ja panikointia, jolloin pystyy isänä olemaan paremmin tukena ja turvana äidille.
- Ilkka Virkkunen
Doulapalaute äidiltä
Millä eri tavoin doula auttoi teitä valmistautumaan synnytykseen?
Doulamme Anna auttoi meitä valmistautumaan synnytykseen kertomalla erilaisista kivunlievityskeinoista ja antamalla tietoa synnytyksen kulusta. Vuokrasimme Annalta synnytysaltaan sekä TENS-laitteen. Anna suositteli meille myös kirjallisuutta luettavaksi sekä synnytykseen tarkoitettuja rentoutusäänitteitä.
Millaista hyötyä koit doulasta olleen juuri sinulle?
Doulan ansiosta synnytykseni oli helpompi. Koin vähemmän pelkoa ja olin rento jo pitkään ennen itse synnytystä. Ilman doulaa emme olisi osanneet suunnitella kaikkea synnytykseen liittyvää niin tarkkaan.
Auttoivatko doulan läsnäolo ja tuki sinua saavuttamaan juuri sellaisen synnytyskokemuksen kuin jota olit suunnitellut?
Doulan ansiosta sain kokea juuri sellaisen synnytyksen jollaista toivoinkin. Olin toivonut saavani synnyttää luomusti ilman lääkkeitä. Emme menneet sairaalaan liian aikaisin joten emme viettäneet siellä pitkää aikaa, vaan pystyimme olemaan kotona pitkään. Olimme Annan avulla laatineet synnytystoivelistan ja minun ei itse tarvinnut puhua sairaalassa paljoakaan.
Osaatko kuvitella, millä tavalla synnytyskokemuksesi olisi mahdollisesti eronnut nykyisestä, jos doulaa ei olisi ollut mukana?
Ilman doulaa synnytykseni olisi varmasti ollut paljon stressaavampi kokemus ja minun olisi pitänyt itse puhua paljon enemmän sairaalassa. Synnytys ei välttämättä olisi sujunut yhtä luonnonmukaisesti kuin miten se nyt meni.
Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii, kannattaako doula palkata synnytykseen tueksi?
Jos mietit siihen kulutettavaa rahaa, doulan palkkaaminen kannattaa ehdottomasti. On kyseessä niin iso asia ja tärkeä kokemus ja jälkikäteen voit olla todella kiitollinen, että olet palkannut doulan. Doulan palkkaaminen kannattaa etenkin jos synnytys millään tavalla pelottaa, jännittää tai ahdistaa.
- Anette Salo
Doulapalaute
Millä eri tavoin doula auttoi teitä valmistautumaan synnytykseen?
Synnytys voi kulkea monella eri tavalla. Doulalta saimme yksityiskohtaista tietoa synnytyksen normaalista kulusta, sekä erilaisista poikkeuksista. Doula auttoi tekemään suunnitelman, jonka mukaan halusimme synnytyksen menevän. Doula auttoi myös tekemään varasuunnitelman erilaisten eteen tulevien muutosten ja tarpeiden varalle. Itse halusin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen, mutta niin se ei mennytkään. Suunnitelmat, ennalta varautuminen ja doulan läsnäolo mahdollistivat kaikesta huolimatta minulle hyvän synnytyskokemuksen.
Millaista hyötyä koit doulasta olleen juuri sinulle?
Etukäteen saatu tieto lievensi jo etukäteen synnytyspelkoa. Koin vain odottavaa jännitystä ennen synnyttämistä. Lisäksi tieto luotettavan henkilön läsnäolosta tulevassa koitoksessa auttoi rentoutumaan. Sain valtavasti henkistä tukea ennen synnytystä ja sen aikana. Synnytyksen aikana doula auttoi lievittämään kipujani ja helpotti oloani lukuisilla eri tavoilla, mm. hieromalla, huolehtimalla sopivasta ympäristöstä, auttamalla hengittämään ja pitämällä kädestä kiinni. Hän tarkkaili vointiani ja ehdotti ja mahdollisti parempia asentoja tai muita asioita. Myös asioiden hoitaminen kätilöiden kanssa oli helpompaa kun doula oli läsnä. Hän oli korvaamattomana tukena puolisolleni koko pitkän synnytykseni ajan.
Auttoivatko doulan läsnäolo ja tuki sinua saavuttamaan juuri sellaisen synnytyskokemuksen kuin jota olit suunnitellut?
Doula auttoi niihin asioihin mihin pystyi vaikuttamaan, hänen läsnäolonsa auttoi hyväksymään muut asiat. Toivoin synnytystä, jossa itse olisin hyvillä mielin, vauva syntyisi terveenä ja hyvinvoivana ja itse olisin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Doulan apu ensimmäisen toiveen täyttymisessä oli ensisijaisen tärkeä.
Osaatko kuvitella, millä tavalla synnytyskokemuksesi olisi mahdollisesti eronnut nykyisestä, jos doulaa ei olisi ollut mukana?
Synnytys olisi ollut vaikeampi sekä henkisesti että fyysisesti. Puolisoni olisi ollut todella kovilla ilman doulaa.
Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii, kannattaako doula palkata synnytykseen tueksi?
Doulalla on kokemusta monesta eri synnytyksestä, hän on ollut läsnä lähes joka minuutin ja tulee olemaan niin myös asiakkaan synnytyksessä. Doulalla on valtavasti tietoa synnytyksen kulusta ja paljon keinoja siihen miten äidin ja puolison oloa voi helpottaa. Puolisolta tämän laajuinen kokemus yleensä puuttuu, eikä kätilö voi olla koko aikaa synnyttäjän kanssa. Jos ei ole pakko pärjätä yksin tai kaksin puolison kanssa, doula kannattaa varauksetta ottaa mukaan.
- Veera Ylä-Pelto
Doulapalaute Annalle
Toiveissa oli luonnollinen synnytys, ja koska doulan käyttäminen synnytyksessä parantaisi sen mahdollisuuksia, halusin sellaisen synnytykseeni. Päädyimme pikadoula-pakettiin, sillä olimme mieheni kanssa käyneet parissa synnytysvalmennuksessa itsenäisesti ja koimme, ettemme tarvitse täyttä doulaus-pakettia. Pikadoula tulee synnytykseen jos hänellä ei sillä hetkellä ole muita asiakkaita. Anna kuitenkin lupasi, että jos ei itse pääse, voi hän suositella toista doulaa ja että luultavasti joku pääsisi paikalle. Tämä oli meille kyllin hyvä. Minulla oli luottavainen olo omien voimien suhteen ja tiesin että miehenikin on valmistautunut hyvin, halusin vain vielä vähän ekstra-tukea synnytykseen. Loppujen lopuksi Anna pääsi itse paikalle, ja ehtikin hyvin Turusta Helsinkiin. Saavuimme lähes samaan aikaan sairaalaan vaikka synnytys oli edennyt vauhdilla.
Doulasta oli loppujen lopuksi hirmun paljon apua. Vaikka olimme hyvin valmistautuneet, itse tilanteessa ei muista kaikkea eikä pysty ajattelemaan loogisesti. Annalla oli mukana homeopaattisia valmisteita, eteerisiä öljyjä, musiikkia; hän antoi ohjeita myös miehelleni, Mieheni oli erityisen kiitollinen että doula oli paikalla synnytyksen jälkeen, kun minut vietiin leikkaussaliin ja mies olisi jäänyt moneksi tunniksi yksin vauvan kanssa. Anna tuli käymään meillä vähän synnytyksen jälkeen ja kävimme tapahtumia yhdessä läpi.
Doulan ottaminen synnytykseen varmasti kannattaa, tukea ei voi olla liikaa! Voin suositella Annaa siihen tehtävään.
- Anna Merenkova
Synnytyskertomus
Synnytyksestä on kulunut jonkin aikaa, n. 4 kk. Toivottavasti kuitenkin muistan suurin piirtein synnytyksen menon.
Valmistautuminen synnytykseen oli minusta hyvällä pohjalla, raskaus oli mennyt upeasti ja olo oli tosi hyvä. Mielestäni doulamme Anna oli myös valmistanut meidät hyvin ja oltiin perillä mitä oli odotettavissa ja mitkä toiveet oli.
Valitettavasti synnytys oli vastoin sitä mitä olisin silloin toivonut, latenssivaihe kesti epäinhimmilisen kauan, joten aloin jo menettää toivon kokonaan luonnollisesta alatiesynnytyksestä ja olin jopa valmistautunut henkisesti että saatan joutua keisarinleikkaukseen. Mitä vaan kunhan jo pääsisin synnyttämään!
Latenssivaihe kesti muistaakseni 3 päivää, supistukset alkoivat jo maanantaina. Keskiviikkoiltana supistukset voimistuivat ja limatulppa muistaakseni alkoi irtoamaan. Supistukset tulivat todella tiheään (n. 3 minuutin välein) ja säännöllisesti. Anna oli myös sitä mieltä meidän kanssa kun soitettiin myöhään illalla, että kannattaisi tässä vaiheessa mennä sairaalaan. Eikun autoon ja poimimaan Anna tien varrelta ja synnytysosastolle. Mieliala oli korkealla ja tuntui että homma oli lähtenyt käyntiin.
Mutta pahoin oltiin väärässä hälytyksessä ja supistukset lakkasivat sairaalaan tulessa. Meidät lähetettiin takaisin kotiin.
Torstaina supparit olivat jo todella rajut, ei oltu koko ke-to välisenä yönä varmaan nukuttu ollenkaan.
Anna kävi meillä ja soitti paikalle vyöhyketerapeutin. Sain käsittelyn jalkapohjiin, ja Anna yritti myös tiettyä ”spinning babies” -tekniikkaa joka saisi vauvan pään parempaan asentoon. Toivottiin parasta.
Noin kymmeneltä illalla synnytys vaikutti lähtevän toden teolla käyntiin, en oikein enää pärjännyt kotioloissa. Olin jo siihen mennessä lopen uupunut ja mieheni Simon myös. Mentiin sairaalaan, Anna tuli myös sinne. Ajateltiin että tämäkin saattaa vielä olla sitä latenssivaihetta... mutta onneksi ei enää ollutkaan, tutkittiin tilannetta ja olin jo 3 senttiä auki! Uutinen oli mahtava ja pääsin viimein synnyttämään. Saatiin isompi synnytyshuone jossa oli myös ammehuone. Ihanaa oli päästä ammeeseen, lämmin vesi ja selän suihkuttelu auttoi. Mutta valitettavasti olin niin väsynyt että en oikein saanut ammeessa hyvää asentoa, halusin johonkin asentoon missä pystyisin nojaamaan niin että voisin levätä supistusten välissä. Joten istuin sitten lopulta jumppapallolla ja nojasin sänkyyn. Vaihdoin asentoa monta kertaa, en edes muista missä asennoissa olinkaan. Välillä lattialla, välillä sängyllä.
Mutta valitettavasti synnytys kesti vielä tämän päälle todella kauan. Tuosta 3 sentistä kahdeksaan meni useita tunteja. Yö tuli ja meni, itse en huomannut edes että oli päivä, sama yö vielä vaan jatkui. Aamulla kalvot puhkaistiin, sen jälkeen alkoi synnytys edetä nopeammin. Scalp-anturi laitettiin, mikä oli itse asiassa parempi niin koska pääsin yhdestä vatsan ympärillä olevasta anturista joka oli niin ikävästi painanut vatsaa koko sen ajan. Vatsa tuntui muutenkin kireältä ja oli hankalaa kun oli niitä piuhoja joka paikassa.
Tunnit eteni ja kaikki alkoivat olla yli lopen uupuneita, Anna ja Simon mukaan lukien. Vaihdoin asentoa, annoin ohjeita ja sain paljon apua ja tukea jotta oloni olisi siedettävämpi. Paljon join nestettä ja sain myös syötyäkin jonkin verran.
Anna myös hieroi selkääni, varmaan enemmän kuon edes muistan näin jälkeenpäin. Hän teki myös minun kanssa rentoutusharjoituksen joka auttoi paljonkin.
Olo alkoi pikkuhiljaa olla jo melko tukala. Anna kävi hakemassa jotain syömistä ja sillä välin minua alkoi puistattamaan senhetkinen kätilö joka mielestäni silloin toimi kuin robotti. Halusin tietää mitä hyötyä siitä epiduraalista olisi jos se pitkittäisi synnytystä kun siitä oli puhetta, ja en saanut kunnon vastausta, kun olisin halunnut kuulla hänen mielipiteensä asiasta. Asia eskaloitui melkein riitelyksi. Siinä vaiheessa alkoi vissiin nousta pientä lämpöilyä ja minulle laitettiin suonensisäistä tulehduskipulääkettä.
Anna tuli takaisin ja siinä vaiheessa kätilö ja olikohan huoneessa toinenkin, niin totesivat että se epiduraali olisi paikallaan jotta saisin levätä. Anna sanoi myös suoraan että se kannattaa ottaa. No sitten suostuin. Pelkäsin että synnytys pitkittyisi entisestään, mutta muistaakseni sanottiin että se saattaa jopa lyhentää sitä jos kaikki menee hyvin. Anestesialääkäri paikalle ja piikki selkään. Epiduraalin laitto oli niitä pahempia kokemuksia koko synnytyksen aikana, en pitänyt tuntemuksesta ollenkaan. Pelkäsin ihan hirveästi, neulahan on siinä ihan selkäytimen vieressä. Hieman karkasi selkäydinnestettä ja tunsin sen lievänä viiltävänä tuntemuksena päähän asti. Siitä olisi voinut seurata epiduraalipäänsärky pariksi päiväksi, mutta onneksi ei siitä tullutkaan jälkeenpäin mitään ongelmia.
Sitten nukuin kun koomassa noin kolme tuntia. Anna ja Simon saivat myös nukuttua hetken. Näytöltä näkivät miten voimakkaat supistukset olivat, mutta en tuntenut mitään. Sitten hiljattain alkoi epiduraalin vaikutus lakkaamaan ja laitettiin muistaakseni sitten sitä oksitosiinia. Tästä kohdasta en muista paljonkaan, ponnistusvaihe alkoi melko pian sen jälkeen ja olin varmaan siinä vaiheessa täysin auki. Välillä olin jalkeillakin, muistan että neuvottiin makaamaan tai olemaan konttausasennossa, koska olin jo niin uupunut että jalat vain tärisivät seisoessa.
Jossain vaiheessa laitettiin lisää epiduraalia ja oksitosiinia, mutta sitä en huomannut, enkä siitä muista mutta Simi sanoi jälkeenpäin että laitettiin.
Ponnistusvaihe kesti vain 17 minuuttia. Se oli aika hurjaa menoa. Äänenkäyttö oli siihen mennessä noussut syvästä ”uuuu”-äänestä ölinäksi. Akupainanta selkään auttoi todella paljon, varmaan tässä vaiheessa alkoi Annan ja Simin kädet olla jo maitohapoilla. Muistan että joku kätilöistä sanoi että nyt kannattaa enemmän ponnistaa jotta saadaan niistä supistuksistä enemmän tehoa eikä puhaltaa liikaa uloshengityksellä. Yritettiin hakea hyvää ponnistusasentoa. Jossain vaiheessa kesken asennonvaihtoa niin tuli paha supistus yllättäen ja menetin siitä kontrollin. Se oli ainoa kerta kun tunsin supistuksen kovana kipuna, ja ainoa kerta kun huusin, sitä ennen supistukset tuntuivat enemmin intensiivisiltä tuntemuksilta. Virtsarakko tyhjennetiin myös jossain vaiheessa katetrilla synnytystä helpottamaan, koska virtsarakko oli äärimmäisen täynnä.
Ai niin, tätä ennen oli myös kätilö vaihtunut. Oli kaksi nuorempaa ja yksi niistä opiskelija, he olivat todella ihania ja herttaisia. Se empatia mitä sain ja kannustus auttoi jaksamaan.
Vauvan pää alkoi olla näkyvillä ja kutsuttiin lääkäri äkkiä paikalle, ymmärtääkseni sydänäänet alkoivat olla hieman huonoon suuntaan meneviä. Tässä vaiheessa ponnistamista piti kiirehtiä ja minut laitettiin selälleen ja leuka rintaa vasten ja neuvottiin ponnistamaan lujaa. Ponnistin ja kroppa oli myös sitä mieltä että NYT! Laitoin kaikki peliin viimeiseen supistukseen, tuntui siltä että ei ollut enää aikaa odottaa seuraavaa. Halusin välttää imukupin viimeiseen asti. Ponnistin vaikka tuntui siltä että suoni katkeaa päässä. Onneksi ei katkennut. Lääkäri teki pikaisesti episiotomian, ehkä se oli tässä kohdassa tarpeen mutta sitä ei ehditty sen enempää miettiä.
Ulos sujahti pienokainen!
Aktiivinen synnytys oli kestänyt 22h 30min!
Voi luoja mikä helpotus! Hän itki ja se kuulosti jotenkin tutulta vaikka en ollut hänen ääntään ennen kuullut. Sieltä se tuli, pikku peppu, pikku tyttö. Sain todella paljon kehuja kaikilta, voi että mikä suoritus! Tietty ne varmaan kehuu kaikkia äitejä, mutta kyllä oli melkoinen voittajafiilis. Laskettiin sormet, 1,2,3,4,5. Sitten punnittiin ja mitatiin. Vauva syliin ja ei mennyt kauan niin hän jo imi rintaa. Istukka tuli ulos ongelmitta.
Sillä välin laitettiin tikit, olin revennyt melko paljon (2 asteen). Jälkivuoto oli aikamoista, hieman pelotti että ei kai nyt vuoda liikaa, mutta normaalia vuotoa se oli. Tikkien laitto oli ”teh worst”, tuntui että kesti ikuisuuden ja otti kipeää vaikka puudutusta laitettiin. Tässä vaiheessa muistaakseni valitin vähän väliä epämukavuudesta, alkoi olla jo kyllästynyt koko touhuun ja halusin vaan nukkumaan vauvan kanssa.
No, sekin oli pian ohi. Doulan kanssa viimeiset jutustelut ja pikku hiljaa saatiin siirtyä vauvaosastolle, Anna meinas auttaa suihkuttamisessa mutta ei sitä vissiin tarvittukaan.
Oltiin toivottu perheenhuone, ja se lopulta saatiin.
Siitä pari seuraavaa päivää oli aikamoista euforiaa, koin tosi kivan ja ruusunvärisen ns. vauvakuplan. Onneksi hormonit toimi niinkuin piti ja maito nousi hyvin vaikka olin saannut epiduraalin ja oksitosiinia.
Todettiin mieheni kanssa että: ei hemmetti! Onneks oli doula, ei hommasta olisi tullut yhtään mitään muuten. Olisin varmaan joutunut keisarinleikkaukseen ilman Annan tukea, ohjeistusta ja kannustusta!
Sen tajusin vasta näin jälkeenpäin, oltaisiin varmaan oltu aika paniikissa mieheni kanssa ilman doulaa.
Näin jälkeenpäin ajatellen niin homma meni sittenkin olosuhteista huolimatta todella hyvin. Jaksoin loppuun asti, ja olen synnytyksestä ylpeä. Mies ihmetteli moneen kertaan miten minä jaksoin, hän luuli kyllä moneen kertaan että peli oli jo pelattu. Mutta Anna jaksoi kannustaa ja muistutta minua että kaikki on hyvin ja vauva voi hyvin ja synnytys etenee normaalisti. Kauan se kesti, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja kaiken lisäksi syntyi todella hyvinvoiva ja ihana vauveli.
Synnytyksestä toivuin todella hyvin, vaikka se oli rankka ja tehtiin episiotomia. Sain suonensisäistä ferritiiniä pyydettäessä, hb nousi kivasti takaisin.
Olen doulan apuun todella tyytyväinen ja seuraavan kerran (kaiken tämän jälkeen ajattelen nyt jo seuraavaa kertaa!) voisin myös kuvitella palkkaavani Annan mukaan synnytykseen. Koin myös saavani avun vyöhyketerapeutilta, hän myös kävi meillä kun vauva oli noin 3-4 viikon ikäinen antamassa hänelle hoidon koliikkia vastaan. Se oli todella tehokas hoito. Seuraavassa raskaudessa voisin tosiaan tehdä spinning babies -liikkeitä enemmän säännöllisesti ja myös käydä säännöllisesti vyöhyketerapiassa.
- Selina Holmbacka
Hypnosynnytyskertomus
Synnytyskertomukset 2019 ja 2017. Ensin kirjoitettu voimaannuttava synnytyskokemus, sen jälkeen haastavampi.
Sain kokea upean ja korjaavan vesisynnytyksen kuukausi sitten. Kävin hypnosynnytysvalmennuksessa ja harjoittelin raskausaikana rentoutus ja hengitystekniikoita. Synnytys käynnistyi supistuksilla iltapäivällä. Odottelimme kotona, enkä meinannut uskoa että synnytys nyt oikeasti alkaisi. Kun supistuksia oli tullut muutaman tunnin alle 5 min niin asensimme tensin ja lähdimme ajamaan sairaalalle (1h). Sairaalalla olin vasta 3 cm auki, mutta saimme jäädä saliin. Satasairaalan synnytyshuone oli upea! Seinällä iso kangas johon sai itse valita maiseman, hämärä valaistus, rentouttavaa musiikkia. Kun olin 6 cm auki sain siirtyä ammeeseen. Tähän asti supistukset olivat olleet helposti siedettäviä hengitysten, alkuun tensin ja sitten veden avulla, mutta turvauduin myös ilokaasuun (mikä loistava helpotus). Lopulta minulle tuli tunne, että tarvitsen nyt jotain muutakin (mietin että voisinko olla jo kokonaan auki ja onko nyt se hetki mistä hypnosynnytyksessä oli puhuttu), kätilö tutki ja totesi että olen täysin auki ja heti kun tuntuu niin saa ponnistaa. Tästä meni 6 min ja vauva syntyi veteen, kaikki vaiheet meni "oppikirjan mukaan" kuten tuo lopun tunne että en pysty tähän ilman kunnon lääkkeitä. Oli kuitenkin niin hienoa, että en tarvinnut epiduraalia ja palautuminen tästä synnytyksestä on ollut todella paljon helpompaa!
Esikoisen synnytys oli haastavampi. Esikoinen käynnistettiin noin rv 42. Käynnistys aloitettiin maanantaina ja vauva syntyi keskiviikkona. Ma-ti sain cytoja, jotka aiheutti supistuksia 5-10 min välein, mutta ne olivat tehottomia. Keskiviikkona sain jo jonkin verran supistuksia itse eikä cytoja enää annettu, lääkäri puhkaisi kalvot, olin tässä hetkessä vain 2 cm auki, mutta kalvo näkyi sen verran että sai puhkaistua. Siirryimme saliin ja pyysin epiduraalia, koska aloin olla niin loppu kun olin jo valvonut 2 vrk. Kun epiduraalia laitettiin, sain erittäin voimakkaan ponnistustarpeen ja keho tärisi. Epiduraalin laiton jälkeen kätilö totesi (ja ihmetteli) että olen täysin auki ja aloimme ponnistaa. Epiduraali vei tunnon, en tuntenut oikein mitään miten ponnistaa. Parin minuutin ponnistamisen jälkeen vauvan syke katosi. Paikalle kutsuttiin lääkäri ja hoitohenkilökuntaa tehokärryjen kera. Oli aika kaaosta, hoitajat huutaa ponnista, leikattiin eppari ja onneksi vauva syntyi kun lääkäri totesi että jos nyt ei synny niin hätäsektio. Kun vauva oli syntynyt niin kätilö totesi "oho scalp-johto on mennyt poikki", vauvalla ei siis ollut onneksi oikeasti mitään hätää. Ainoa asia mikä harmittaa oli turhaan tehty eppari ja "liian nopea" ponnistusvaihe. Olin synnytyksen jälkeen todella kipeä.
Aivan uskomatonta miten hyvässä kunnossa olin nyt tästä toisesta heti synnytyksen jälkeen, pystyin kävelemään normaalisti ja istumaan, mikä esikoisen jälkeen vei pari viikkoa aikaa. Kiitos kuuluu hypnosynnytysvalmennukselle/Annalle
- Terhi
Mom's feedback:
My whole family is very happy and thankful to have had Anna as doula for my delivery in Pori hospital.
From the very beginning she was very much responsive and explained all our questions promptly. I contacted couple doulas while searching for one, but Anna’s response made it all very clear. All in all, because of the approach, Anna gained our trust and we honestly felt much supported and safe about the birth & preparation for it as well.
Anna is a reliable, trustworthy, co-operative and gentle person full of empathy.
I highly recommend Anna as a doula ! She is truly there for the mom-to-be.
- Janka
Feedback eines Vaters:
Die Geburt unseres ersten Kindes war recht kompliziert und wir kamen nur ganz knapp an einem Kaiserschnitt vorbei, so dass meine Frau mit Sorgen auf die zweite Geburt schaute. Als sie mir dann die Idee vorstellte, zur Geburt eine Doula mitzunehmen, dachte ich nur „Natürlich, alles was es dir leichter macht, ist gut!“ Schließlich musste nicht ich das Kind gebären ;-)
Als es dann aber soweit war, war ich so erleichtert, denn Anna mit ihrer freundlichen und einfühlsamen Art war nicht nur meiner Frau eine enorme Hilfe! Der Geburtsablauf war so anders, dass es wie ein neues erstes Mal war. Dementsprechend war ich dankbar, jemanden dabei zu haben, der nicht nur mit dem Ablauf, sonder auch insbesondere mit den Wünschen und Bedürfnissen meiner Frau vertraut war. So manches kann die Gebärende von ihrer Doula besser annehmen als von ihrem Mann, insbesondere während der Wehen. Natürlich hat mich all das nicht von meinen Aufgaben und Pflichten entbunden, das wollte ich auch gar nicht; aber es war eine unglaubliche Unterstützung und hat es mir erlaubt, nicht vollkommen vereinnahmt zu werden, sondern die Geburt noch bewusster zu erleben.
Für all das bin ich extrem dankbar! Ohne Anna wäre diese Geburt nicht das wunderschöne und sogar heilende Erlebnis geworden, das es so wurde!
Noch ein Wort für alle deutschsprachigen: Ein weiterer riesengroßer Bonus war, dass Anna perfekt deutsch spricht! Einige Hebammen sprachen zwar ziemlich gut Englisch, andere aber auch nicht. Auch hier hat Anna uns soviel abgenommen, was sonst die Geburt unnötig anstrengender gemacht hätte.
- Michel
Translation:
Feedback of a Dad:
The birth of our first child was quite complicated and we only narrowly avoided a caesarean section, so my wife was worried about the second birth. When she presented me with the idea of taking a doula with me to the birth, I just thought, “Of course, anything that makes it easier for you is good!” After all, I didn’t have to give birth to the child ;-)
But when the time came, I was so relieved because Anna, with her friendly and sensitive nature, was not only a huge help to my wife! The birth process was so different that it was like a new first time. Accordingly, I was grateful to have someone there who was familiar not only with the process, but also with my wife's wishes and needs. The woman giving birth can accept some things better from her doula than from her husband, especially during labor. Of course, all of this didn't release me from my tasks and duties; I didn't want that at all; but it was an incredible support and allowed me not to be completely absorbed, but to experience the birth even more consciously.
I am extremely grateful for all of this! Without Anna, this birth would not have been the wonderful and even healing experience that it was!
Another word for all German speakers: Another huge bonus was that Anna speaks perfect German! While some midwives spoke English fairly well, others didn't. Here too, Anna took so much from us that would otherwise have made the birth unnecessarily more strenuous.
Doula feedback:
As a first-time mom, I wanted to have all the support I could possibly have for the birth. After reading Childbirth Without Fear by Grantly Dick-Read, I knew that I wanted to try a natural birth. Anna led me through hypnobirthing techniques and showed me additional natural tools I could use to facilitate calm birthing, however, she made me feel safe to know that if I felt I needed drugs to help me through to get to a calm mental space, that would also be a valid choice. (Turns out, I didn't need it!) Because of Anna's knowledge of the hospital, she was really effective at advocating for our birth wishes and her calm presence and guidance was indispensable at the most intense stage of the labor. If you are worried about your partner feeling left out because you have a doula - don't worry! Anna actually showed my partner how to be more involved. With her guidance, he felt confident in helping me. It made our experience even more special. Especially if you are a first-time mom, you won't regret having Anna as your doula!
- Jasmine
Doula feedback in Russian:
Отзыв Доула Анна Мултанен
Ещё до беременности я изучала информацию о естественных родах, без лекарственной анестезии. Тогда я и наткнулась на информацию про доул, кто они такие, что делают и т.д. и мне очень захотелось, чтобы и у меня на родах была доула, точнее, я почувствовала, что так будет правильно.
И вот, случилось чудо – я забеременела.
Мне 40 лет и это мой первый ребенок.
После долгих размышлений и поисков я увидела в своей консультации на доске объявлений визитку Анны Мултанен и решение было принято. Я позвонила Анне, мы обсудили детали и стали ждать часа Х.
Дочка не торопилась, и через две недели после ПДРмне назначили искусственную стимуляцию. Это не входило в мои планы, и я обратилась к Анне за помощью.
Она помогла запустить процесс родов гомеопатическими препаратами и кроме этого посоветовала пройти пару сеансов рефлексотерапии. И ура! - в ночь перед ИС начались схватки.
Анна следила, чтобы вродзале все пункты моего списка пожеланий четко соблюдались. В те часы доула ощущалась как самый близкий друг, которому можно доверять. Это сильно успокаивало и мне было очень комфортно, потому что я могла сосредоточиться на чём-то своём.
Мне понравились полная уверенность в своих действиях и спокойствие доулы, тихое присутствие рядом, и я поняла, что не ошиблась - это именно тот человек, которого я искала! Анна позаботилась обо всём - ароматерапия, совместное дыхание, вода, соки и прочая помощь в нужный момент; об обстановке в ванной комнате, где прошла часть схваток, и в родовом зале - свечи, приглушённый свет, расслабляющая музыка... Получится очень длинный отзыв, если я все буду описывать.
Когда дочка родилась, я чувствовала себя очень хорошо, как физически, так и душевно, потому что всё прошло очень гладко, без нервов и без спешки.
Анна приезжала навестить нас через пару недель после рождения дочери. Было очень приятно снова встретиться и обсудить сами роды и ГВ с компетентным человеком.
Мой муж сначала был категорически против помощи со стороны. Но после он сказал мне, что рад тому, что у нас была доула.
Анна! Я всегда буду искренне благодарна тебе за мои прекрасные роды! Ведь это одно из самых важных событий в жизни женщины! Все прошло замечательно и именно так, как я хотела и на что настраивалась.
Спасибо.
Катя
23.1.2019
Translation:
Review of Doula Anna Multanen
Even before pregnancy, I studied information about natural childbirth, without drug anesthesia. Then I came across information about doulas, who they are, what they do, etc. and I really wanted to have a doula at my birth, or rather, I felt that it would be right.
And then a miracle happened - I became pregnant.
I am 40 years old and this is my first child.
After much thought and searching, I saw Anna Multanen’s business card on my consultation board and the decision was made. I called Anna, we discussed the details and began to wait for X hour.
My daughter was in no hurry, and two weeks after the PDR I was prescribed artificial stimulation. This was not part of my plans, and I turned to Anna for help.
She helped start the birth process with homeopathic medicines and also advised me to undergo a couple of reflexology sessions. And hurray! - the night before the IS, contractions began.
Anna made sure that all the items on my wish list were strictly followed in the nursing room. During those hours, the doula felt like the closest friend you could trust. It was very calming and I felt very comfortable because I could concentrate on something of my own.
I liked the complete confidence in my actions and the calmness of the doula, the quiet presence next to me, and I realized that I was not mistaken - this is exactly the person I was looking for! Anna took care of everything - aromatherapy, joint breathing, water, juices and other help at the right time; about the situation in the bathroom, where some of the contractions took place, and in the birthing room - candles, dim lights, relaxing music... It will turn out to be a very long review if I describe everything.
When my daughter was born, I felt very good, both physically and mentally, because everything went very smoothly, without nerves and without haste.
Anna came to visit us a couple of weeks after the birth of my daughter. It was very nice to meet again and discuss the birth itself and breastfeeding with a competent person.
At first my husband was categorically against outside help. But afterward he told me that he was glad that we had a doula.
Anna! I will always be sincerely grateful to you for my wonderful birth! After all, this is one of the most important events in a woman’s life! Everything went great and exactly as I wanted and was expecting.
This is a song my clients Enbär and Salli made for me. It's called Doula/Waterwise.
Doulapalaute
Kun sain tietää olevani raskaana jouduin lähes paniikkiin. Vaikka ikää on mittarissa yli 40 ja elämässä on tullut tehtyä haastaviakin asioita minua pelotti valtavasti. Ystävieni synnytyskokemukset ovat olleet vähintäänkin masentavaa ja pelottavaa kuultavaa. Kenellä on meinannut henki lähteä ja kuka on leikattu kahden päivän tuskailun jälkeen.
Minä halusin hyvän synnytyksen ja mielenrauhaa. Ennenkuin sain uutisen kerrottua miehelleni tein tutkimusta synnytyksen osalta ja löysin Annan. Luin joka ainoan synnytystarinan näiltä sivuilta ja mietin, että tähän ihmiseen haluan tutustua. Kun tapasimme ensimmäisen kerran taisin ladata oikein valtavan kysymyspatterin kaikenlaista enemmän ja vähemmän tähdellistä – olin siihen mennessä ehtinyt miettiä paljon asioita, jotka huolettivat.
Anna puhui minulle ensi tapaamisella hypnosynnytyksestä ja kertoi siitä, miten synnytyksen ei tarvitse olla kamalaa. Ihastuin ajatukseen siitä, että synnytys olisi lääkkeetön, rento ja rauhallinen kokemus. Tulevien kuukausien ajan Anna valmensi minua ja puolisoani synnytyksessä. Vaikka olin opiskellut biologiaa yliopistolla ja mielestäni hallitsin ihmisen anatomian ja biologian loistavasti opin paljon uutta. Tästä kaikesta oppimisesta minulle tuli vahva kokemus siitä, että pystyisin vaikuttamaan omaan synnytykseeni ja valmistautumalla kunnolla se tulisi olemaan hyvä kokemus.
Kerrottuani Annalle sairaalakammostani hän kertoi minulle kotisynnytyksestä, josta en ollut siihen mennessä kuullutkaan vaihtoehtona. Otin asiasta selvää ja ihastuin ajatukseen synnyttää kotona ammeessa kauniin taustamusiikin soidessa ja kynttilänvalon hellästi valaisemassa tilassa.
Unelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun verenpaineeni alkoi nousta ja jouduin välillä sairaalaan tarkkailuun. Sain lääkityksen, joka auttoi vain osittain ja raskautta ruvettiin seuraamaan viikkotasolla. Käynnistämiskeskustelu oli koko ajan läsnä ja viisi viikkoa tasapainoilin lääkkeiden ja ruokavalion avulla, jotta lapsi saisi syntyä omia aikojaan ilman käynnistystä.
Tämä johti siihen, että unelmani tunnelmallisesta kotisynnytyksestä olisi ollut liian vaarallinen sekä minulle, että vauvalle. Muokkasimmekin suunnitelmaa ja päädyimme synnyttämään Lohjalle. Loppujen lopuksi synnytys jouduttiin käynnistämään, mutta vasta viikkoa lasketun ajan jälkeen. Anna tuli avuksemme sairaalaan, kun synnytys oli jo pitkällä. Annan rauhalliset otteet ja kannustus auttoivat minua rentoutumaan vielä enemmän ja sain toivomani luonnollisen synnytyksen johon olen tyytyväinen sairaalaolosuhteista huolimatta.
Minulle merkityksellisintä on ollut se, että sain todella paljon tietoa ja varmuutta Annalta siitä, miten synnytys etenee ja miten sen eri vaiheisiin voi valmistautua. Minua ei pelottanut ja osasin intuitiivisesti edesauttaa synnytystä kaiken sen tiedon pohjalta, mitä olin Annalta saanut. Opin paljon siitä mihin asioihin voisin itse vaikuttaa ja miten. Puolisoni tiesi myös mitä odottaa ja hän osasi sen vuoksi olla loistavasti tukena koko synnytyksen ajan.
Arvostan suuresti Annan työtä. Olen saanut valtavasti apua vaikeina aikoina ja vinkkejä mistä hankkia lisää apua niin ennen synnytystä kuin sen jälkeenkin. Ilman Annan doulausta olisin varmaan ollut yksi lisä-ääni siinä kuorossa, joka valittaa kauheista synnytyskokemuksistaan, repeämistään ja siitä, ettei kukaan ymmärrä. Juuri nyt minulla on ilo olla pienen terveen pojan hyvinvoiva äiti, joka voisi synnyttää vaikka toistekin ja suositella sitä positiivisena kokemuksena myös muillekin.
- Hanna
Doulapalaute
Asiantunteva, erinomainen ja ihmisläheinen doula, joka tekee työtä rakkaudesta käsin, eikä pelko ja riskit edelle kuten kovin moni valitettavasti tekee!!
Hänen ammattitaidolla synnytys edistyi hyvää vauhtia, hyvässä hengessä ja hänen tuella sain luomusynnytyksen veteen onnistumaan yli odotusten ja pelot kokonaan karkotettua! Kiitos vielä miljoonasti!! Huippu palvelu, vahva suositus!!
- Laura Salmelainen
Doulapalaute
Synnytys oli kokemuksena pitkä ja raskas, mutta Annan sekä hänen huumorinsa avulla synnytys ei tuntunut jälkikäteen pahalta kokemukselta yhtään.
- Calista Wendelin-Salmikunnas
Doulapalaute
Anna on todella ammattitaitoinen ja intuitiivinen. Hänen läsnäolonsa loi minulle turvallisen ympäristön synnyttää. Anna oli erittäin avulias ja sain häneltä paljon hyödyllisiä apukeinoja synnytykseen. Oli myös mukava jutella henkeviä ja tutustua syvemmin. Onnellinen kotisynnytysperhe kiittää.
- Noora Salmio
Palaute hypnosynnytysvalmennuksesta
Hakeuduimme mieheni kanssa Annan hypnosynnytysvalmennukseen, kun kaipasimme konkreettisia keinoja rentoutumiseen ja kivun hallintaan synnytyksen aikana. Ensimmäisen lapsen synnytyksestä ei ehtisi laskettuun aikaan mennessä kulua kuin noin vuosi. Esikoisen synnytys oli ollut nopea ja raju ja sen seurauksena tuli paha kolmannen asteen repeämä. Kun olin käynyt edellistä synnytystä läpi, aloin miettiä uuden alatiesynnytyksen mahdollisuutta ja kaipasin keinoja, joilla pysyä mahdollisimman rentona fyysisesti uuden repeämän ehkäisemiseksi ja hallinnan tunteen säilyttämiseksi. Valmennuskäynneillä käytiin rentoutus- ja hengitystekniikoita sekä synnytystä hyvin läpi ja valmennukseen kuuluvan Rento synnytys -nettikurssin kautta niihin oli helppo palata. Miehen kanssa kirjoitettiin synnytystoivelista sekä miehelle oma muistilista synnytystä varten; mitä hänen tulisi muistaa synnytystilanteessa tehdä ja harjoittelimme ja kirjasimme ylös keinot, joilla hän voi tukea äidin rentoutumista ja kivun hallintaa.
Vauvan synnytys alkoi lapsiveden menolla keskiyöllä (sairaalaan piti lähteä nopeasti saamaan antibioottitippa ennen synnytystä). Aluksi jännitys iski niin kovasti, että kädet tärisivät, mutta automatkan aikana sain rauhallisella hengityksellä ja kehon rentouttamisella rauhoitettua itseni niin, että synnytysvastaanotolla oma sykekin oli rauhallinen 70. Jäin vastaanottoon mieheni kanssa odottamaan supistusten alkua, jotka alkoivat pian ja tuntuivat yhtäkkiä voimistuvan nopeasti. Tens-laitteen mieheni oli jo saanut aseteltua ja siihen piti äkkiä lisätä tehoa. Jo 5-6 supistus tuli niin voimakkaana, että käytin sen aikana synnytyslauluna pitkää ommmm-tavua. Samalla tunnistin ponnistamisen tarpeen ja hälytimme äkkiä kätilön takaisin huoneeseen. Supistusten tauon aikana hän totesi kohdunsuun olevan yhtäkkiä jo 6 cm auki ja lähdettiin nopeasti synnytyssaliin. Toivomani spinaalipuudute tilattiin, mutta ei ollut ollenkaan varmaa, ehtisikö se tulla. Kokenut kätilö oli itse rauhallinen ja kertoi koko ajan, mitä tapahtuu (tämän toiveen olimme myös laittaneet synnytystoivelistaan).
Supistukset tulivat voimakkaina, mutta pärjäsin niiden kanssa syvällä sisäänhengityksellä ja om-laululla. Huomasin omasta kehosta kuitenkin, etten saa sitä supistusten aikana rennoksi ja otin käyttöön myös kätilön tarjoaman ilokaasun, joka auttoi rentoutumaan ja syventämään sisäänhengitystä. Tens-laite oli myös vielä apuna. Näillä keinoilla pysyin hyvin rauhallisena ja mukana tilanteessa. 10 minuutin kuluttua saliin siirtymisestä kohdunsuu oli jo täysin 10 cm auki ja juuri silloin saapui anestesialääkäri spinaalipuudutteen kanssa. Tämä puudute sopi hyvin nopeasti etenevään synnytykseen ja luontaisesti tosi voimakkaisiin kohdun supistuksiin. Se teki myös lyhyen tauon supistuksiin ennen ponnistusvaiheen alkua. Ensin mietin, veikö puudute tunnon niin voimakkaasti pois, etten tunne supistuksia ja pitkittyykö ponnistusvaihe. Pian ne kuitenkin alkoivat tuntua lähinnä voimakkaana paineena. Olin etukäteen suunnitellut ponnistavani J-hengityksen avulla kevyesti, että vauvan ulostulo olisi mahdollisimman hidas. Kätilö kertoi vauvan lähtevän hengityksen avulla liikkumaan alas hyvin. Pieni välilihan leikkaus tehtiin omasta toiveestani, jotta uuden laajan repeämän riski olisi mahdollisimman pieni. Vauva liukui maailmaan rauhallisesti ja lempeästi seesteisissä tunnelmissa, vartaloa vähän käänneltiin. Ponnistusvaihe oli ohi 14 minuutissa ja vauva sylissä. Episitiomia ommeltiin, muita repeämiä tai tikkejä ei tullut. Kätilö arveli, ettei välttämättä olisi tarvinnut edes leikkausta tehdä. Hän myös sanoi, että j-hengityksellä ponnistaminen olisi ehkä auttanut lasta tulemaan tarpeeksi hitaasti ulos, jos spinaalipuudute ei olisi ehtinyt paikalle. Toivuin synnytyksestä hyvin, edes särkylääkettä tai kylmäkäärettä en tarvinnut. Jälkisupistuksiin oli hypnosynnytyksen aaltohengitys toimiva keino.
Synnytys oli positiivinen ja korjaava kokemus. Olen ollut iloinen, että lapsi sai tulla maailmaan niin kauniilla ja rauhallisella tavalla, ja että lopuksi uskalsin kuitenkin valita alatiesynnytyksen (aluksi olin repeämän ja aikaisemman kaaottisen synnytyksen vuoksi sitä mieltä, etten pysty muuhun kuin sektioon). Hypnosynnytysvalmennuksen menetelmät auttoivat rentoutumaan ja pysymään rauhallisena ja hallitsemaan kivun tunnetta niin, ettei tullut paniikkia ja tunnetta oman kehon ja tilanteen ulkopuolelle siirtymisestä. Puoliso sai myös hyvin vinkkejä ja konkreettisia tehtäviä ja keinoja äidin tukemiseen ennen synnytystä ja synnytystilanteessa. Suosittelisin kurssia myös ensisynnyttäjille neuvolavalmennuksen lisänä. Jos ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli olo kuin autokolariin joutuneella, nyt tuntuu kuin olisi juossut ensimmäisen maratonin ja saanut hyvän ajan.
- Pirita
Palaute hypnosynnytyskurssista
Kirjoitan tätä viestiä vauva tississä kiinni 😄❤️ Meillä siis jää huominen vika kerta välistä kun vauva syntyi lauantaiaamuna rv 39+4.
Tässä vähän synnytyskertomusta, jonka voit jakaa kurssilaisten kesken halutessasi.
Perjantai-illalla oltiin kavereiden kanssa Holy Smokessa syömässä, eikä ollut tullut päivän aikana oloa että synnytys alkaisi vielä. Päätin tilata kuitenkin tulisen burgerin jos sillä saisi synnytystä käyntiin. Nukkumaan menimme puolenyön jälkeen. Tuntui, että oli tosi vaikea nukahtaa, koska kroppa kävi niin ylikierroksilla. Siinä kohtaa tuli jo sellainen olo, että jotain tapahtuu. Yhdeltä sitten menikin lapsivedet sänkyyn. Soitin synnärille, josta sanottiin, että voidaan olla kotona maksimissaan 12 tuntia, jolloin viimeistään pitäisi tulla näytille. Supistukset kuitenkin alkoivat heti, ja menin sänkyyn yrittämään vielä nukkua. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska supistukset olivat tosi napakoita ja niitä tuli melko tiheästi. Lämmitettiin kaurapussi alaselälle ja kuuntelin rentoutusäänitteitä. Neljän maissa piti jo viritellä TENS. Viiden maissa soitettiin isovanhemmat hoitamaan esikoista, joka nukkui samassa sängyssä heräämättä autuaan tietämättömänä mitä ympärillä tapahtuu. Supistuksia ei kellotettu missään vaiheessa mutta ne tulivat tässä kohtaa jo noin minuutin välein ja niiden aikana piti todella jo keskittyä rentoutumiseen. Nojailin Timoon koko painolla. Se tuntui hyvältä tavalta ottaa supistuksia vastaan.
Sairaalaan saavuttiin vähän ennen kuutta. Onneksi oli lyhyt matka. Sairaalassa mentiin toimenpidehuoneeseen, jossa tarkoituksena oli ottaa 20 min yhtäjaksoisesti käyrää. Makaaminen tuntui haastavalta supistusten aikana. Tuntui, että oli pakko nousta aina pystyyn supistusten aikana. Anturit eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, hoitaja kävi niitä kokoajan korjailemassa ja käyrä jäi katkonaiseksi. Kätilö teki alatutkimuksen, jossa todettiin, että 3 cm auki ja kanavaa oli vielä 2 cm jäljellä. Olin ihmeissäni, koska tuntui että lapsi syntyisi ihan kohta. Tästä kohtaa ei mennyt kuin muutama voimakas supistus, jolloin alkoi tuntua että pian pitää ponnistaa. Siirryin pedille makaamaan. Kätilö totesi, että olin 10 cm auki ja kutsui toisen kätilön paikalle. Mukana tuli myös kätilöopiskelija. Tässä oli siis kulunut aikaa 3 cm auki --> 10 cm auki ihan korkeintaan 10 minuuttia. Synnytyssaliin ei ehtinyt/pystynyt tässä vaiheessa enää siirtymään. Siirryin kyljelleen ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 7 min eikä tuntunut kovin kivuliaalta. Toimin vaistojen varassa ja hengitin ja samalla puskin vauvaa alemmas eli luultavasti sain tehtyä "J-hengitystä". Vauva oli hyvässä tarjonnassa ja syntyi hallitusti niin, ettei tullut repeämiä. Vauva oli virkeä ja hyvävointinen syntyessään klo 6:42. Mitat 3730 g ja 50 cm. Istukkakin syntyi vajaa puolen tunnin sisään. Oma olo oli myös tosi hyvä synnytyksen jälkeen.
Synnytys kesti siis alle 6 tuntia lapsiveden menosta / supistusten alusta laskettuna. Sairaalassa ei ehditty olla tuntiakaan ennen kuin tyttö syntyi toimenpidehuoneeseen. Kivunlievitysmenetelminä oli kaurapussi, TENS ja kurssin rentoutumisopit. Tärkeimpänä asiana luotto siihen, että kaikki menee luonnollisesti kehon ja mielen ollessa valmistautunut kokemukseen, jolloin pelko ei ollut läsnä missään vaiheessa. Synnytyssaliin siirryttiin vasta vauvan synnyttyä. Synnytyksen jälkeen meille jo ehdotettiin varhaista kotiutumista ja lähdettiinkin kotiin yhden sairaalassa vietetyn yön jälkeen. Sain kätilöiltä palautetta siitä miten hyvin hengitin supistusten läpi. Tuntui, että sain rentoutettua itseni hyvin supistusten välissä vaikka supistuksia tuli tiheästi. Olin mielestäni kokoajan tilanteen päällä eikä missään vaiheessa tullut paniikkifiiliksiä. Timosta oli aivan korvaamaton apu synnytyksessä ja hän oli sisäistänyt tosi hyvin kurssin opit, jolloin itsellä oli helppo mennä flown mukana. Sain todella paljon voimia hänen rauhallisesta olemuksesta ja kannustavista sanoista. Se, että sain tukeutua häneen niin henkisesti kuin fyysisesti oli ehkä se kaikista tärkein juttu, että itse pystyin keskittyä vaan synnyttämään rentona ja menemään fiiliksen mukana omassa synnytyskuplassa. Kurssi oli siis todella hyödyllinen omasta ja Timon mielestä. Olin ajatellut että haluan ammeeseen mutta nyt ei ehtinyt sellaiseen. Vaikka kaikki tapahtui todella nopeasti niin olemme molemmat todella onnessamme tästä synnytyskokemuksesta ja tästä ihanasta vauvasta! ❤️ Terveisiä muille kurssilaisille ja tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen.
Terveisin,
Anu ja Timo
