Asiakkaiden kokemuksia

Doulapalaute Annalle

Päätin kysyä doulaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa raskauttani. Olin kuullut, että kätilö saattaa vaihtua synnytyksen aikana ja muutenkin ymmärsin, että synnytys voi muodostua myös isälle/tukihenkilölle raskaaksi. Näin ollen doulan pyytäminen mukaan tuntui luontevalta.

 

Anna valikoitui doulakseni, koska tunnemme entuudestaan. Anna on auttanut minua jo raskausaikana ravitsemusasioissa, mihin hänellä on koulutuksensa ja kiinnostuksiensa puolesta paljon asiantuntemusta. Lisäksi sain tukea ennakoivien supistusten kanssa, joita minulla oli yli puolet raskausajastani. Varsinaiseen synnytykseen liittyviä asioita aloimme käydä Annan kanssa läpi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Tietyllä tapaa laadimme minun kannaltani ”ihanteellisen synnytyksen käsikirjoituksen”. Siihen liittyi olennaisena se, että saisin synnytysrauhan ja turhilta lääketieteellisiltä häiriötekijöiltä vältyttäisiin. Kävimme myös puolisoni kanssa ylimääräisessä synnytysvalmennuksessa, jossa opiskeltiin kehon rentouttamista itsesuggestiolla. Anna on käynyt saman kurssin, joten hänen kanssaan oli helppo yhdessä hyödyntää kyseisiä tekniikoita.

 

Varsinainen synnytys oli hidas, mutta rauhallinen. Koin sen hyvin voimaannuttavaksi ja kipua koin erittäin vähän lähinnä ponnistusvaiheessa. Anna oli koko synnytyksen ajan mukana ja pyrki auttamaan sekä konkreettisesti että mentaalisesti siihen, että kaikki menisi hyvin. Tunsin, että teimme homman yhdessä. Minulla ei ole entuudestaan paljon kokemuksia siitä, että voin luottaa toisiin vaikeassa tilanteessa. Siksikin kokemus oli todella hieno. Synnytyksen jälkeen Anna on vielä auttanut ravitsemus ym. asioissa.

Suosittelen doulan ottamista jokaiselle, joka haluaa synnytyksestään positiivisemman kokemuksen. Tällaisina aikoina tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan. Yksin pärjääminen on ihan ihailtavaa, jos se toimii itselle. Kuitenkin asioiden jakaminen ja yhteistoiminta on minusta ihmiselle luontaista. Yhteinen kokemus kantaa pitkälle. Doulan lisäksi kannattaa hyvissä ajoin raskausaikana miettiä sitä, ketkä omassa lähipiirissä voivat auttaa lapsen kanssa. Pieni lapsi vaatii paljon ja kaikki apu on tarpeen.

Sisko

Homeopatiakurssista
Doulapalaute

Osallistuin Annan Homeopatia raskauden ja synnytyksen aikana -kurssille jo ennen kuin tiesin odottavani kaksosia. Kurssilta sain hyvät tiedot homeopatiasta ja sen käytöstä erilaisissa tilanteissa. Ilman kurssin tietoja ja Annan tukea en olisi pärjännyt vaikeaakin riskiraskautta ja synnytystä niin hyvin ja ilman särky- yms. lääkkeitä.

 

Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille raskaana oleville tai raskautta suunnitteleville! 

Saara

Olen erittäin tyytyväinen doulaamiskokemukseen ja synnytys meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Kiitos! SUOSITTELEN!

Outi Kaski-Laakso

Doulapalaute isältä

Millä eri tavoin doula auttoi teitä valmistautumaan synnytykseen?

Doula auttoi meitä valmistautumaan synnytykseen antamalla meille todella paljon neuvoja ja ajateltavaa liittyen synnytykseen, kivunlievitykseen, synnytyksen kulkuun, sairaalan käytäntöihin ja imetykseen, jne. Pystyin osallistumaan synnytykseen valmistautumiseen ja varsinaiseen synnytykseen enemmän doulan ansiosta.

Millaista hyötyä koit doulasta olleen juuri sinulle?

Yllä olevien doulan hyötyjen lisäksi pystyin synnytyksessä keskittymään paremmin puolisoni auttamiseen, koska doula huolehti synnytystoivelistan toteutumisesta ym. käytännön jutuista.

Auttoivatko doulan läsnäolo ja tuki sinua saavuttamaan juuri sellaisen synnytyskokemuksen kuin jota olit suunnitellut?

Suunnitelmamme toteutuivat hyvin (mm. lääkkeettömyys, sairaalan menon ajoitus, synnytystoivelista, yms.), eikä ilman doulaa olisi edes tullut mieleen tehdä kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa.

Osaatko kuvitella, millä tavalla synnytyskokemuksesi olisi mahdollisesti eronnut nykyisestä, jos doulaa ei olisi ollut mukana?

Olisimme varmaan menneet sairaalaan noin 10 h aikaisemmin ja olisi ollut stressaavaa keskustella sairaalahenkilökunnan kanssa. Emme olisi tienneet ei-lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista (vesi, ääni, rentoutuminen, yms.) Olisi varmaan tehty enemmän kaikenlaisia toimenpiteitä.

Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii, kannattaako doula palkata synnytykseen tueksi?

Ehdottomasti kannattaa. Ennen kaikkea kannattaa pohtia synnytystä ja siihen liittyviä asioita mahdollisimman paljon. Asioista tietäminen vähentää pelkoa ja panikointia, jolloin pystyy isänä olemaan paremmin tukena ja turvana äidille.

- Ilkka Virkkunen

Doulapalaute äidiltä

Millä eri tavoin doula auttoi teitä valmistautumaan synnytykseen?

Doulamme Anna auttoi meitä valmistautumaan synnytykseen kertomalla erilaisista kivunlievityskeinoista ja antamalla tietoa synnytyksen kulusta. Vuokrasimme Annalta synnytysaltaan sekä TENS-laitteen. Anna suositteli meille myös kirjallisuutta luettavaksi sekä synnytykseen tarkoitettuja rentoutusäänitteitä.

Millaista hyötyä koit doulasta olleen juuri sinulle?

Doulan ansiosta synnytykseni oli helpompi. Koin vähemmän pelkoa ja olin rento jo pitkään ennen itse synnytystä. Ilman doulaa emme olisi osanneet suunnitella kaikkea synnytykseen liittyvää niin tarkkaan.

Auttoivatko doulan läsnäolo ja tuki sinua saavuttamaan juuri sellaisen synnytyskokemuksen kuin jota olit suunnitellut?

Doulan ansiosta sain kokea juuri sellaisen synnytyksen jollaista toivoinkin. Olin toivonut saavani synnyttää luomusti ilman lääkkeitä. Emme menneet sairaalaan liian aikaisin joten emme viettäneet siellä pitkää aikaa, vaan pystyimme olemaan kotona pitkään. Olimme Annan avulla laatineet synnytystoivelistan ja minun ei itse tarvinnut puhua sairaalassa paljoakaan.

 

Osaatko kuvitella, millä tavalla synnytyskokemuksesi olisi mahdollisesti eronnut nykyisestä, jos doulaa ei olisi ollut mukana?

Ilman doulaa synnytykseni olisi varmasti ollut paljon stressaavampi kokemus ja minun olisi pitänyt itse puhua paljon enemmän sairaalassa. Synnytys ei välttämättä olisi sujunut yhtä luonnonmukaisesti kuin miten se nyt meni.

Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii, kannattaako doula palkata synnytykseen tueksi?

Jos mietit siihen kulutettavaa rahaa, doulan palkkaaminen kannattaa ehdottomasti. On kyseessä niin iso asia ja tärkeä kokemus ja jälkikäteen voit olla todella kiitollinen, että olet palkannut doulan. Doulan palkkaaminen kannattaa etenkin jos synnytys millään tavalla pelottaa, jännittää tai ahdistaa.

- Anette Salo

Doulapalaute

Millä eri tavoin doula auttoi teitä valmistautumaan synnytykseen?

 

Synnytys voi kulkea monella eri tavalla. Doulalta saimme yksityiskohtaista tietoa synnytyksen normaalista kulusta, sekä erilaisista poikkeuksista. Doula auttoi tekemään suunnitelman, jonka mukaan halusimme synnytyksen menevän. Doula auttoi myös tekemään varasuunnitelman erilaisten eteen tulevien muutosten ja tarpeiden varalle. Itse halusin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen, mutta niin se ei mennytkään. Suunnitelmat, ennalta varautuminen ja doulan läsnäolo mahdollistivat kaikesta huolimatta minulle hyvän synnytyskokemuksen.

 

Millaista hyötyä koit doulasta olleen juuri sinulle?

 

Etukäteen saatu tieto lievensi jo etukäteen synnytyspelkoa. Koin vain odottavaa jännitystä ennen synnyttämistä. Lisäksi tieto luotettavan henkilön läsnäolosta tulevassa koitoksessa auttoi rentoutumaan. Sain valtavasti henkistä tukea ennen synnytystä ja sen aikana. Synnytyksen aikana doula auttoi lievittämään kipujani ja helpotti oloani lukuisilla eri tavoilla, mm. hieromalla, huolehtimalla sopivasta ympäristöstä, auttamalla hengittämään ja pitämällä kädestä kiinni. Hän tarkkaili vointiani ja ehdotti ja mahdollisti parempia asentoja tai muita asioita. Myös asioiden hoitaminen kätilöiden kanssa oli helpompaa kun doula oli läsnä. Hän oli korvaamattomana tukena puolisolleni koko pitkän synnytykseni ajan.

 

Auttoivatko doulan läsnäolo ja tuki sinua saavuttamaan juuri sellaisen synnytyskokemuksen kuin jota olit suunnitellut?

 

Doula auttoi niihin asioihin mihin pystyi vaikuttamaan, hänen läsnäolonsa auttoi hyväksymään muut asiat. Toivoin synnytystä, jossa itse olisin hyvillä mielin, vauva syntyisi terveenä ja hyvinvoivana ja itse olisin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Doulan apu ensimmäisen toiveen täyttymisessä oli ensisijaisen tärkeä. 

 

Osaatko kuvitella, millä tavalla synnytyskokemuksesi olisi mahdollisesti eronnut nykyisestä, jos doulaa ei olisi ollut mukana?

 

Synnytys olisi ollut vaikeampi sekä henkisesti että fyysisesti. Puolisoni olisi ollut todella kovilla ilman doulaa.

 

Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii, kannattaako doula palkata synnytykseen tueksi?

 

Doulalla on kokemusta monesta eri synnytyksestä, hän on ollut läsnä lähes joka minuutin ja tulee olemaan niin myös asiakkaan synnytyksessä. Doulalla on valtavasti tietoa synnytyksen kulusta ja paljon keinoja siihen miten äidin ja puolison oloa voi helpottaa. Puolisolta tämän laajuinen kokemus yleensä puuttuu, eikä kätilö voi olla koko aikaa synnyttäjän kanssa. Jos ei ole pakko pärjätä yksin tai kaksin puolison kanssa, doula kannattaa varauksetta ottaa mukaan.

- Veera Ylä-Pelto

Doulapalaute Annalle

Toiveissa oli luonnollinen synnytys, ja koska doulan käyttäminen synnytyksessä parantaisi sen mahdollisuuksia, halusin sellaisen synnytykseeni. Päädyimme pikadoula-pakettiin, sillä olimme mieheni kanssa käyneet parissa synnytysvalmennuksessa itsenäisesti ja koimme, ettemme tarvitse täyttä doulaus-pakettia. Pikadoula tulee synnytykseen jos hänellä ei sillä hetkellä ole muita asiakkaita. Anna kuitenkin lupasi, että jos ei itse pääse, voi hän suositella toista doulaa ja että luultavasti joku pääsisi paikalle. Tämä oli meille kyllin hyvä. Minulla oli luottavainen olo omien voimien suhteen ja tiesin että miehenikin on valmistautunut hyvin, halusin vain vielä vähän ekstra-tukea synnytykseen. Loppujen lopuksi Anna pääsi itse paikalle, ja ehtikin hyvin Turusta Helsinkiin. Saavuimme lähes samaan aikaan sairaalaan vaikka synnytys oli edennyt vauhdilla. 

 

Doulasta oli loppujen lopuksi hirmun paljon apua. Vaikka olimme hyvin valmistautuneet, itse tilanteessa ei muista kaikkea eikä pysty ajattelemaan loogisesti. Annalla oli mukana homeopaattisia valmisteita, eteerisiä öljyjä, musiikkia; hän antoi ohjeita myös miehelleni, Mieheni oli erityisen kiitollinen että doula oli paikalla synnytyksen jälkeen, kun minut vietiin leikkaussaliin ja mies olisi jäänyt moneksi tunniksi yksin vauvan kanssa. Anna tuli käymään meillä vähän synnytyksen jälkeen ja kävimme tapahtumia yhdessä läpi. 

 

Doulan ottaminen synnytykseen varmasti kannattaa, tukea ei voi olla liikaa! Voin suositella Annaa siihen tehtävään.

- Anna Merenkova

Synnytyskertomus

Synnytyksestä on kulunut jonkin aikaa, n. 4 kk. Toivottavasti kuitenkin muistan suurin piirtein synnytyksen menon.

Valmistautuminen synnytykseen oli minusta hyvällä pohjalla, raskaus oli mennyt upeasti ja olo oli tosi hyvä. Mielestäni doulamme Anna oli myös valmistanut meidät hyvin ja oltiin perillä mitä oli odotettavissa ja mitkä toiveet oli.

Valitettavasti synnytys oli vastoin sitä mitä olisin silloin toivonut, latenssivaihe kesti epäinhimmilisen kauan, joten aloin jo menettää toivon kokonaan luonnollisesta alatiesynnytyksestä ja olin jopa valmistautunut henkisesti että saatan joutua keisarinleikkaukseen. Mitä vaan kunhan jo pääsisin synnyttämään!


Latenssivaihe kesti muistaakseni 3 päivää, supistukset alkoivat jo maanantaina. Keskiviikkoiltana supistukset voimistuivat ja limatulppa muistaakseni alkoi irtoamaan. Supistukset tulivat todella tiheään (n. 3 minuutin välein) ja säännöllisesti. Anna oli myös sitä mieltä meidän kanssa kun soitettiin myöhään illalla, että kannattaisi tässä vaiheessa mennä sairaalaan. Eikun autoon ja poimimaan Anna tien varrelta ja synnytysosastolle. Mieliala oli korkealla ja tuntui että homma oli lähtenyt käyntiin.


Mutta pahoin oltiin väärässä hälytyksessä ja supistukset lakkasivat sairaalaan tulessa. Meidät lähetettiin takaisin kotiin.
Torstaina supparit olivat jo todella rajut, ei oltu koko ke-to välisenä yönä varmaan nukuttu ollenkaan.
Anna kävi meillä ja soitti paikalle vyöhyketerapeutin. Sain käsittelyn jalkapohjiin, ja Anna yritti myös tiettyä ”spinning babies” -tekniikkaa joka saisi vauvan pään parempaan asentoon. Toivottiin parasta.

Noin kymmeneltä illalla synnytys vaikutti lähtevän toden teolla käyntiin, en oikein enää pärjännyt kotioloissa. Olin jo siihen mennessä lopen uupunut ja mieheni Simon myös. Mentiin sairaalaan, Anna tuli myös sinne. Ajateltiin että tämäkin saattaa vielä olla sitä latenssivaihetta... mutta onneksi ei enää ollutkaan, tutkittiin tilannetta ja olin jo 3 senttiä auki! Uutinen oli mahtava ja pääsin viimein synnyttämään. Saatiin isompi synnytyshuone jossa oli myös ammehuone. Ihanaa oli päästä ammeeseen, lämmin vesi ja selän suihkuttelu auttoi. Mutta valitettavasti olin niin väsynyt että en oikein saanut ammeessa hyvää asentoa, halusin johonkin asentoon missä pystyisin nojaamaan niin että voisin levätä supistusten välissä. Joten istuin sitten lopulta jumppapallolla ja nojasin sänkyyn. Vaihdoin asentoa monta kertaa, en edes muista missä asennoissa olinkaan. Välillä lattialla, välillä sängyllä.

Mutta valitettavasti synnytys kesti vielä tämän päälle todella kauan. Tuosta 3 sentistä kahdeksaan meni useita tunteja. Yö tuli ja meni, itse en huomannut edes että oli päivä, sama yö vielä vaan jatkui. Aamulla kalvot puhkaistiin, sen jälkeen alkoi synnytys edetä nopeammin. Scalp-anturi laitettiin, mikä oli itse asiassa parempi niin koska pääsin yhdestä vatsan ympärillä olevasta anturista joka oli niin ikävästi painanut vatsaa koko sen ajan. Vatsa tuntui muutenkin kireältä ja oli hankalaa kun oli niitä piuhoja joka paikassa.

Tunnit eteni ja kaikki alkoivat olla yli lopen uupuneita, Anna ja Simon mukaan lukien. Vaihdoin asentoa, annoin ohjeita ja sain paljon apua ja tukea jotta oloni olisi siedettävämpi. Paljon join nestettä ja sain myös syötyäkin jonkin verran.

Anna myös hieroi selkääni, varmaan enemmän kuon edes muistan näin jälkeenpäin. Hän teki myös minun kanssa rentoutusharjoituksen joka auttoi paljonkin.

Olo alkoi pikkuhiljaa olla jo melko tukala. Anna kävi hakemassa jotain syömistä ja sillä välin minua alkoi puistattamaan senhetkinen kätilö joka mielestäni silloin toimi kuin robotti. Halusin tietää mitä hyötyä siitä epiduraalista olisi jos se pitkittäisi synnytystä kun siitä oli puhetta, ja en saanut kunnon vastausta, kun olisin halunnut kuulla hänen mielipiteensä asiasta. Asia eskaloitui melkein riitelyksi. Siinä vaiheessa alkoi vissiin nousta pientä lämpöilyä ja minulle laitettiin suonensisäistä tulehduskipulääkettä.

Anna tuli takaisin ja siinä vaiheessa kätilö ja olikohan huoneessa toinenkin, niin totesivat että se epiduraali olisi paikallaan jotta saisin levätä. Anna sanoi myös suoraan että se kannattaa ottaa. No sitten suostuin. Pelkäsin että synnytys pitkittyisi entisestään, mutta muistaakseni sanottiin että se saattaa jopa lyhentää sitä jos kaikki menee hyvin. Anestesialääkäri paikalle ja piikki selkään. Epiduraalin laitto oli niitä pahempia kokemuksia koko synnytyksen aikana, en pitänyt tuntemuksesta ollenkaan. Pelkäsin ihan hirveästi, neulahan on siinä ihan selkäytimen vieressä. Hieman karkasi selkäydinnestettä ja tunsin sen lievänä viiltävänä tuntemuksena päähän asti. Siitä olisi voinut seurata epiduraalipäänsärky pariksi päiväksi, mutta onneksi ei siitä tullutkaan jälkeenpäin mitään ongelmia.

Sitten nukuin kun koomassa noin kolme tuntia. Anna ja Simon saivat myös nukuttua hetken. Näytöltä näkivät miten voimakkaat supistukset olivat, mutta en tuntenut mitään. Sitten hiljattain alkoi epiduraalin vaikutus lakkaamaan ja laitettiin muistaakseni sitten sitä oksitosiinia. Tästä kohdasta en muista paljonkaan, ponnistusvaihe alkoi melko pian sen jälkeen ja olin varmaan siinä vaiheessa täysin auki. Välillä olin jalkeillakin, muistan että neuvottiin makaamaan tai olemaan konttausasennossa, koska olin jo niin uupunut että jalat vain tärisivät seisoessa.

Jossain vaiheessa laitettiin lisää epiduraalia ja oksitosiinia, mutta sitä en huomannut, enkä siitä muista mutta Simi sanoi jälkeenpäin että laitettiin.


Ponnistusvaihe kesti vain 17 minuuttia. Se oli aika hurjaa menoa. Äänenkäyttö oli siihen mennessä noussut syvästä ”uuuu”-äänestä ölinäksi. Akupainanta selkään auttoi todella paljon, varmaan tässä vaiheessa alkoi Annan ja Simin kädet olla jo maitohapoilla. Muistan että joku kätilöistä sanoi että nyt kannattaa enemmän ponnistaa jotta saadaan niistä supistuksistä enemmän tehoa eikä puhaltaa liikaa uloshengityksellä. Yritettiin hakea hyvää ponnistusasentoa. Jossain vaiheessa kesken asennonvaihtoa niin tuli paha supistus yllättäen ja menetin siitä kontrollin. Se oli ainoa kerta kun tunsin supistuksen kovana kipuna, ja ainoa kerta kun huusin, sitä ennen supistukset tuntuivat enemmin intensiivisiltä tuntemuksilta. Virtsarakko tyhjennetiin myös jossain vaiheessa katetrilla synnytystä helpottamaan, koska virtsarakko oli äärimmäisen täynnä.

Ai niin, tätä ennen oli myös kätilö vaihtunut. Oli kaksi nuorempaa ja yksi niistä opiskelija, he olivat todella ihania ja herttaisia. Se empatia mitä sain ja kannustus auttoi jaksamaan.

Vauvan pää alkoi olla näkyvillä ja kutsuttiin lääkäri äkkiä paikalle, ymmärtääkseni sydänäänet alkoivat olla hieman huonoon suuntaan meneviä. Tässä vaiheessa ponnistamista piti kiirehtiä ja minut laitettiin selälleen ja leuka rintaa vasten ja neuvottiin ponnistamaan lujaa. Ponnistin ja kroppa oli myös sitä mieltä että NYT! Laitoin kaikki peliin viimeiseen supistukseen, tuntui siltä että ei ollut enää aikaa odottaa seuraavaa. Halusin välttää imukupin viimeiseen asti. Ponnistin vaikka tuntui siltä että suoni katkeaa päässä. Onneksi ei katkennut. Lääkäri teki pikaisesti episiotomian, ehkä se oli tässä kohdassa tarpeen mutta sitä ei ehditty sen enempää miettiä.
Ulos sujahti pienokainen!

Aktiivinen synnytys oli kestänyt 22h 30min!

Voi luoja mikä helpotus! Hän itki ja se kuulosti jotenkin tutulta vaikka en ollut hänen ääntään ennen kuullut. Sieltä se tuli, pikku peppu, pikku tyttö. Sain todella paljon kehuja kaikilta, voi että mikä suoritus! Tietty ne varmaan kehuu kaikkia äitejä, mutta kyllä oli melkoinen voittajafiilis. Laskettiin sormet, 1,2,3,4,5. Sitten punnittiin ja mitatiin. Vauva syliin ja ei mennyt kauan niin hän jo imi rintaa. Istukka tuli ulos ongelmitta.

Sillä välin laitettiin tikit, olin revennyt melko paljon (2 asteen). Jälkivuoto oli aikamoista, hieman pelotti että ei kai nyt vuoda liikaa, mutta normaalia vuotoa se oli. Tikkien laitto oli ”teh worst”, tuntui että kesti ikuisuuden ja otti kipeää vaikka puudutusta laitettiin. Tässä vaiheessa muistaakseni valitin vähän väliä epämukavuudesta, alkoi olla jo kyllästynyt koko touhuun ja halusin vaan nukkumaan vauvan kanssa.
No, sekin oli pian ohi. Doulan kanssa viimeiset jutustelut ja pikku hiljaa saatiin siirtyä vauvaosastolle, Anna meinas auttaa suihkuttamisessa mutta ei sitä vissiin tarvittukaan.


Oltiin toivottu perheenhuone, ja se lopulta saatiin.

Siitä pari seuraavaa päivää oli aikamoista euforiaa, koin tosi kivan ja ruusunvärisen ns. vauvakuplan. Onneksi hormonit toimi niinkuin piti ja maito nousi hyvin vaikka olin saannut epiduraalin ja oksitosiinia.

Todettiin mieheni kanssa että: ei hemmetti! Onneks oli doula, ei hommasta olisi tullut yhtään mitään muuten. Olisin varmaan joutunut keisarinleikkaukseen ilman Annan tukea, ohjeistusta ja kannustusta!
Sen tajusin vasta näin jälkeenpäin, oltaisiin varmaan oltu aika paniikissa mieheni kanssa ilman doulaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen niin homma meni sittenkin olosuhteista huolimatta todella hyvin. Jaksoin loppuun asti, ja olen synnytyksestä ylpeä. Mies ihmetteli moneen kertaan miten minä jaksoin, hän luuli kyllä moneen kertaan että peli oli jo pelattu. Mutta Anna jaksoi kannustaa ja muistutta minua että kaikki on hyvin ja vauva voi hyvin ja synnytys etenee normaalisti. Kauan se kesti, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja kaiken lisäksi syntyi todella hyvinvoiva ja ihana vauveli.
Synnytyksestä toivuin todella hyvin, vaikka se oli rankka ja tehtiin episiotomia. Sain suonensisäistä ferritiiniä pyydettäessä, hb nousi kivasti takaisin.

Olen doulan apuun todella tyytyväinen ja seuraavan kerran (kaiken tämän jälkeen ajattelen nyt jo seuraavaa kertaa!) voisin myös kuvitella palkkaavani Annan mukaan synnytykseen. Koin myös saavani avun vyöhyketerapeutilta, hän myös kävi meillä kun vauva oli noin 3-4 viikon ikäinen antamassa hänelle hoidon koliikkia vastaan. Se oli todella tehokas hoito. Seuraavassa raskaudessa voisin tosiaan tehdä spinning babies -liikkeitä enemmän säännöllisesti ja myös käydä säännöllisesti vyöhyketerapiassa.

- Selina Holmbacka

Hypnosynnytyskertomus

Synnytyskertomukset 2019 ja 2017. Ensin kirjoitettu voimaannuttava synnytyskokemus, sen jälkeen haastavampi.

Sain kokea upean ja korjaavan vesisynnytyksen kuukausi sitten. Kävin hypnosynnytysvalmennuksessa ja harjoittelin raskausaikana rentoutus ja hengitystekniikoita. Synnytys käynnistyi supistuksilla iltapäivällä. Odottelimme kotona, enkä meinannut uskoa että synnytys nyt oikeasti alkaisi. Kun supistuksia oli tullut muutaman tunnin alle 5 min niin asensimme tensin ja lähdimme ajamaan sairaalalle (1h). Sairaalalla olin vasta 3 cm auki, mutta saimme jäädä saliin. Satasairaalan synnytyshuone oli upea! Seinällä iso kangas johon sai itse valita maiseman, hämärä valaistus, rentouttavaa musiikkia. Kun olin 6 cm auki sain siirtyä ammeeseen. Tähän asti supistukset olivat olleet helposti siedettäviä hengitysten, alkuun tensin ja sitten veden avulla, mutta turvauduin myös ilokaasuun (mikä loistava helpotus). Lopulta minulle tuli tunne, että tarvitsen nyt jotain muutakin (mietin että voisinko olla jo kokonaan auki ja onko nyt se hetki mistä hypnosynnytyksessä oli puhuttu), kätilö tutki ja totesi että olen täysin auki ja heti kun tuntuu niin saa ponnistaa. Tästä meni 6 min ja vauva syntyi veteen, kaikki vaiheet meni "oppikirjan mukaan" kuten tuo lopun tunne että en pysty tähän ilman kunnon lääkkeitä. Oli kuitenkin niin hienoa, että en tarvinnut epiduraalia ja palautuminen tästä synnytyksestä on ollut todella paljon helpompaa!

Esikoisen synnytys oli haastavampi. Esikoinen käynnistettiin noin rv 42. Käynnistys aloitettiin maanantaina ja vauva syntyi keskiviikkona. Ma-ti sain cytoja, jotka aiheutti supistuksia 5-10 min välein, mutta ne olivat tehottomia. Keskiviikkona sain jo jonkin verran supistuksia itse eikä cytoja enää annettu, lääkäri puhkaisi kalvot, olin tässä hetkessä vain 2 cm auki, mutta kalvo näkyi sen verran että sai puhkaistua. Siirryimme saliin ja pyysin epiduraalia, koska aloin olla niin loppu kun olin jo valvonut 2 vrk. Kun epiduraalia laitettiin, sain erittäin voimakkaan ponnistustarpeen ja keho tärisi. Epiduraalin laiton jälkeen kätilö totesi (ja ihmetteli) että olen täysin auki ja aloimme ponnistaa. Epiduraali vei tunnon, en tuntenut oikein mitään miten ponnistaa. Parin minuutin ponnistamisen jälkeen vauvan syke katosi. Paikalle kutsuttiin lääkäri ja hoitohenkilökuntaa tehokärryjen kera. Oli aika kaaosta, hoitajat huutaa ponnista, leikattiin eppari ja onneksi vauva syntyi kun lääkäri totesi että jos nyt ei synny niin hätäsektio. Kun vauva oli syntynyt niin kätilö totesi "oho scalp-johto on mennyt poikki", vauvalla ei siis ollut onneksi oikeasti mitään hätää. Ainoa asia mikä harmittaa oli turhaan tehty eppari ja "liian nopea" ponnistusvaihe. Olin synnytyksen jälkeen todella kipeä.

Aivan uskomatonta miten hyvässä kunnossa olin nyt tästä toisesta heti synnytyksen jälkeen, pystyin kävelemään normaalisti ja istumaan, mikä esikoisen jälkeen vei pari viikkoa aikaa. Kiitos kuuluu hypnosynnytysvalmennukselle/Annalle

- Terhi

© 2017

Doula

Anna Multanen

  • Facebook Clean Grey
  • Instagram - Grey Circle
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now