Veden käyttö synnytyksessä
Monissa synnytyssairaaloissa on ammeita, joissa saa oleskella ainakin avautumisvaiheessa. Yllättävän moni synnyttäjä ei kuitenkaan käytä ammetta lainkaan. Veteen synnyttämisestä on olemassa erilaisia käytäntöjä sairaaloittain, joissakin se on sallittua, toisissa taas ei. Usein kuulee väitettävän, että veteen synnyttäminen olisi vaarallista, koska vauva saattaisi saada vettä keuhkoihinsa ja hukkua. Veteen synnyttämisen kielto ei kuitenkaan johdu tästä, vaan yleensä kätilöiden vesisynnytyskoulutuksen puutteesta.
Veteen on turvallista synnyttää, mutta kätilöllä on oltava koulutus hoitaa vesisynnytys oikealla tavalla. Valitettavasti kaikilla kätilöillä ei sellaista koulutusta vielä ole. Vauvan hengitysrefleksin laukaisee painovoima eli se kun vauva tulee kosketuksiin ilman kanssa. Jos vauva syntyy suoraan veden alle, ei tätä vielä tapahdu, vaan vauva on samanlaisessa tilassa kuin kohdussa lapsiveden ympäröimänä. Vauva saa tällöin edelleen happea istukan kautta. Kätilön on ohjattava äitiä ponnistamaan kokonaan veden alle, vauva ei siis saa joutua kosketuksiin ilman kanssa syntyessään.
Vauvan päähän voidaan myös koskea turvallisesti vauvan syntyessä veden alle, mutta kasvojen koskemista tulee välttää, koska kasvojen kosketus saattaa stimuloida hengitystä. Prostaglandiinihormonin tasojen nousu ennen synnytystä sekä vielä synnytyksen aikanakin estää vauvan hengitysliikkeet synnytyksen aikana. Vauvan hengityslihakset ovat siis poissa toiminnasta synnytyksen aikana. Kun synnytystä siis hoitaa kätilö, joka on saanut vesisynnytyskoulutuksen, ei ole olemassa mitään vaaraa, että vauva hukkuisi syntyessään veteen.
Toinen yleinen vesisynnytykseen liittyvä pelko on, että vauva saisi vedestä jonkin infektion. Tutkimusten mukaan on kuitenkin toisinpäin, eli ammeessa oleskelu synnytyksen aikana vähentää infektioriskiä. Vesi laimentaa vauvan bakteerien saamista, esim. B-ryhmän streptokokkia.
Veden käytöstä synnytyksessä on monenlaista hyötyä. Äiti saa liikkua ja olla haluamissaan asennoissa, äiti saa myös olla enemmän omassa rauhassaan ilman turhia tutkimuksia tai toimenpiteitä. Vesi nopeuttaa synnytyksen kulkua, laskee äidin verenpainetta ja auttaa rentoutumaan. Vesi toimii kivunlievityksenä ja vähentää siis lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta. Vesi pehmentää välilihaa, jolloin repeämiä tulee vähemmän. Vesi vähentää stressihormoneita ja lisää endorfiinien tuotantoa.
Kalvojen puhkeamisen jälkeenkin vedessä oleilu on turvallista. Vesi ei kulkeudu emättimen sisälle. Alkuvaiheessa veden lämpötila voi olla 37 astetta, mutta synnytyksen edetessä lämpötila ei saisi olla liian korkea. Noin 35-asteinen vesi on sopivaa. Matalampi veden lämpötila lisää vauvan vireystilaa. Liian lämmin vesi väsyttää äitiä ja tekee hänelle tukalan olon.
Veteen ei voi mennä, mikäli synnytys on ennenaikainen tai jos äidillä on infektio-oireita tai lämpöä. Hoidossa oleva GBS tai vihreä lapsivesi ei yksin ole este veteen menolle, jos äidillä ei ole muita infektio-oireita. Veteen ei myöskään voi mennä, jos äidillä on raskausmyrkytys, runsasta veristä vuotoa, sukuelimissä herpesinfektio, B- tai C-hepatiitti tai HIV-infektio, tai epilepsia tai jos äiti on niin ylipainoinen, että hänen on vaikea liikkua ammeessa tai nousta ammeesta pois. KTG-muutokset vauvan voinnissa ovat myös kontraindikaatio veteen menolle. Epiduraalipuudutteen ottamisen jälkeen veteen ei voi mennä eikä myöskään, jos oksikodonin saamisesta on alle 2 tuntia tai petidiinin saamisesta alle 4 tuntia.
Vettä kannattaa siis käyttää hyödyksi synnytyksessä ja harkita myös veteen synnyttämisen mahdollisuutta. Vesi lisää synnyttäjän hallinnan tunnetta ja tyytyväisyyttä synnytyskokemukseen. Mikäli et pääse ammeeseen saakka, käytä toki hyväksesi lämmintä suihkua. Voit istuskella suihkussa esimerkiksi jumppapallon päällä.
Olen osallistunut kätilö Johanna Honkasen vesisynnytyskoulutukseen, jonka materiaalia olen käyttänyt lähteenä tähän kirjoitukseeni.